omppu

Suomi

Substantiivi

omppu (1-B)

1. (puhekieltä, lastenkieltä) omena

Ääntäminen

• IPA: /ˈompːu/
• tavutus: omp‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	omppu	omput
genetiivi	ompun	omppujen
partitiivi	omppua	omppuja
akkusatiivi	omppu; ompun	omput
sisäpaikallissijat
inessiivi	ompussa	ompuissa
elatiivi	ompusta	ompuista
illatiivi	omppuun	omppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ompulla	ompuilla
ablatiivi	ompulta	ompuilta
allatiivi	ompulle	ompuille
muut sijamuodot
essiivi	omppuna	omppuina
translatiivi	ompuksi	ompuiksi
abessiivi	omputta	ompuitta
instruktiivi	–	ompuin
komitatiivi	–	omppuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ompu-
vahva vartalo	omppu-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• omppu Kielitoimiston sanakirjassa