onneton

Suomi

Adjektiivi

onneton (34-C) (komparatiivi onnettomampi, superlatiivi onnettomin) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka ei koe olevansa onnellinen: surullinen, masentunut, lohduton

   Vaikeista elämäntilanteista huolimatta hän ei kokenut olevansa onneton.

2. huono, kelvoton; surkeasti epäonnistunut

   Olipa onneton rääpäisy tuo ensimmäisen kierroksen heitto!

3. (matematiikka) positiivisesta kokonaisluvusta: sellainen jonka numeroiden neliöiden summa ei ole yksi eikä näiden neliöiden summia samalla prosessilla jatkamallakaan tule koskaan ykköstä

Ääntäminen

• IPA: /ˈonːeˌton/

• IPA: [ˈo̞nːe̞ˌt̪ʷo̞n]
• tavutus: on‧ne‧ton

Etymologia

• sanan onni vartalosta onne- ja suffiksista -ton

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: onnettomasti
• substantiivit: onnettomuus

Vastakohdat

• onnellinen

Aiheesta muualla

• onneton Kielitoimiston sanakirjassa