onni
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
onni (7)
- (psykologia) onnellisuus, ilon ja tyytyväisyyden tunne, autuus
- Paljon onnea!
- onnekkuus; sattumanvarainen menestys, kohtalon suopeus, menestys, hyvä tuuri, onnekas sattuma; tilanne, jossa asiat sujuvat omalta kannalta hyvin
- Mikä onni, että ehdin lentokoneeseen.
Ääntäminen
- IPA: /ˈonːi/
- tavutus: on‧ni
Taivutus
Käännökset
1. olotila, tunne
2. sattumanvarainen menestys
Liittyvät sanat
huono-onninen, hyväonninen, kovaonninen, onnenkantamoinen onnettomuus
Synonyymit
- olotila
- (ylätyyliä) auvo
- onnekas sattumus
Johdokset
Yhdyssanat
arpaonni, avio-onni, epäonni, kalaonni, kodinonni, metsästysonni, naimaonni, onnenaika, onnenapila, onnenhetki, onnenkäpy, onnenluku, onnenmaa, onnenmyyrä, onnennumero, onnenpekka, onnenpeli, onnenpensas, onnenpoika, onnenpotkaus, onnenpotku, onnenpyörä, onnenpäivä, onnentoivottaja, onnentoivotus, onnentunne, perheonni, sotaonni, äidinonni
Aiheesta muualla
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads