onni

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

onni (7)

  1. (psykologia) onnellisuus, ilon ja tyytyväisyyden tunne, autuus
    Paljon onnea!
  2. onnekkuus; sattumanvarainen menestys, kohtalon suopeus, menestys, hyvä tuuri, onnekas sattuma; tilanne, jossa asiat sujuvat omalta kannalta hyvin
    Mikä onni, että ehdin lentokoneeseen.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈonːi/
  • tavutus: on‧ni

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Käännökset

Liittyvät sanat

huono-onninen, hyväonninen, kovaonninen, onnenkantamoinen onnettomuus

Synonyymit
olotila
onnekas sattumus
Johdokset
Yhdyssanat

arpaonni, avio-onni, epäonni, kalaonni, kodinonni, metsästysonni, naimaonni, onnenaika, onnenapila, onnenhetki, onnenkäpy, onnenluku, onnenmaa, onnenmyyrä, onnennumero, onnenpekka, onnenpeli, onnenpensas, onnenpoika, onnenpotkaus, onnenpotku, onnenpyörä, onnenpäivä, onnentoivottaja, onnentoivotus, onnentunne, perheonni, sotaonni, äidinonni

Aiheesta muualla

  • onni Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 46, 173 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads