ontelo

Suomi

Substantiivi

ontelo (2)

1. ontto tila, joka on jonkin sisässä

   nenäontelo, onteloammus

Ääntäminen

• IPA: /ˈont̪elo/
• tavutus: on‧te‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ontelo	ontelot
genetiivi	ontelon	ontelojen onteloiden onteloitten
partitiivi	onteloa	onteloita onteloja
akkusatiivi	ontelo; ontelon	ontelot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ontelossa	onteloissa
elatiivi	ontelosta	onteloista
illatiivi	onteloon	onteloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ontelolla	onteloilla
ablatiivi	ontelolta	onteloilta
allatiivi	ontelolle	onteloille
muut sijamuodot
essiivi	ontelona	onteloina
translatiivi	onteloksi	onteloiksi
abessiivi	ontelotta	onteloitta
instruktiivi	–	onteloin
komitatiivi	–	onteloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ontelo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ontto tila, joka on jonkin sisässä

englanti: sinus, cavity espanja: cavidad f., seno m.

ranska: cavité m. saksa: Sinus m.

Liittyvät sanat

• onkalo

Johdokset

• adjektiivit: onteloinen
• verbit: onteloida, onteloitua

Yhdyssanat

ilmaontelo, kajeontelo, lukinkalvonontelo, nenäontelo, onteloammus, onteloeläin, ontelokangas, ontelokranaatti, ontelolaatta, onteloresonaattori, ontelosyylä, otsaontelo, poskiontelo, resonanssiontelo, rintaontelo, ruumiinontelo, sivuontelo, solunesteontelo, suuontelo, täryontelo, vatsaontelo, välikorvaontelo, ydinontelo

Aiheesta muualla

• ontelo Kielitoimiston sanakirjassa
• ontelo Tieteen termipankissa