opaali

Katso artikkeli Opaali Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

opaali (5)

1. amorfinen piimineraali, joka sisältää paljon kidevettä

Ääntäminen

• IPA: /ˈopɑːli/
• tavutus: o‧paa‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	opaali	opaalit
genetiivi	opaalin	opaalien (opaalein)
partitiivi	opaalia	opaaleja
akkusatiivi	opaali; opaalin	opaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi	opaalissa	opaaleissa
elatiivi	opaalista	opaaleista
illatiivi	opaaliin	opaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	opaalilla	opaaleilla
ablatiivi	opaalilta	opaaleilta
allatiivi	opaalille	opaaleille
muut sijamuodot
essiivi	opaalina	opaaleina
translatiivi	opaaliksi	opaaleiksi
abessiivi	opaalitta	opaaleitta
instruktiivi	–	opaalein
komitatiivi	–	opaaleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	opaali-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. eräs mineraali

englanti: opal puola: opal m.

ruotsi: opal yl. turkki: opal

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• tuliopaali

Aiheesta muualla

• opaali Kielitoimiston sanakirjassa
• opaali Tieteen termipankissa
• opaali Suomen etymologisessa sanakirjassa