opastava

Suomi

Verbi

opastava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä opastaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	opastava	opastavat
genetiivi	opastavan	opastavien (opastavain)
partitiivi	opastavaa	opastavia
akkusatiivi	opastava; opastavan	opastavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	opastavassa	opastavissa
elatiivi	opastavasta	opastavista
illatiivi	opastavaan	opastaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	opastavalla	opastavilla
ablatiivi	opastavalta	opastavilta
allatiivi	opastavalle	opastaville
muut sijamuodot
essiivi	opastavana	opastavina
translatiivi	opastavaksi	opastaviksi
abessiivi	opastavatta	opastavitta
instruktiivi	–	opastavin
komitatiivi	–	opastavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	opastava-
vahva vartalo	opastava-
konsonantti- vartalo	-