opiaatti

Suomi

Substantiivi

opiaatti (5-C)

1. oopiumiunikosta saatava huumaava ja rauhoittava aine

Ääntäminen

• IPA: /ˈopiˌɑːt̪ːi/
• tavutus: o‧pi‧aat‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	opiaatti	opiaatit
genetiivi	opiaatin	opiaattien (opiaattein)
partitiivi	opiaattia	opiaatteja
akkusatiivi	opiaatti; opiaatin	opiaatit
sisäpaikallissijat
inessiivi	opiaatissa	opiaateissa
elatiivi	opiaatista	opiaateista
illatiivi	opiaattiin	opiaatteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	opiaatilla	opiaateilla
ablatiivi	opiaatilta	opiaateilta
allatiivi	opiaatille	opiaateille
muut sijamuodot
essiivi	opiaattina	opiaatteina
translatiivi	opiaatiksi	opiaateiksi
abessiivi	opiaatitta	opiaateitta
instruktiivi	–	opiaatein
komitatiivi	–	opiaatteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	opiaati-
vahva vartalo	opiaatti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

latinan kielen sanasta opium

Käännökset

1. oopiumiunikosta saatava huumaava ja rauhoittava aine

englanti: opiate

Liittyvät sanat

• opioidi

Aiheesta muualla

• opiaatti Kielitoimiston sanakirjassa