opinto

Suomi

Substantiivi

opinto (1-J)

1. opinnot, opiskelu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	opinto	opinnot
genetiivi	opinnon	opintojen
partitiivi	opintoa	opintoja
akkusatiivi	opinto; opinnon	opinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi	opinnossa	opinnoissa
elatiivi	opinnosta	opinnoista
illatiivi	opintoon	opintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	opinnolla	opinnoilla
ablatiivi	opinnolta	opinnoilta
allatiivi	opinnolle	opinnoille
muut sijamuodot
essiivi	opintona	opintoina
translatiivi	opinnoksi	opinnoiksi
abessiivi	opinnotta	opinnoitta
instruktiivi	–	opinnoin
komitatiivi	–	opintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	opinno-
vahva vartalo	opinto-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

opintojakso, opintolaina, opinto-ohjaaja, opinto-ohjaus, opintopiste, opintosuoritusote, opintosuunnitelma, opintotuki, opintoviikko