opponentti

Suomi

Substantiivi

opponentti (5-C)

1. henkilö, joka opponoi; vastaväittäjä

Ääntäminen

• IPA: /ˈopːoˌnent̪ːi/
• tavutus: op‧po‧nent‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	opponentti	opponentit
genetiivi	opponentin	opponenttien (opponenttein)
partitiivi	opponenttia	opponentteja
akkusatiivi	opponentti; opponentin	opponentit
sisäpaikallissijat
inessiivi	opponentissa	opponenteissa
elatiivi	opponentista	opponenteista
illatiivi	opponenttiin	opponentteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	opponentilla	opponenteilla
ablatiivi	opponentilta	opponenteilta
allatiivi	opponentille	opponenteille
muut sijamuodot
essiivi	opponenttina	opponentteina
translatiivi	opponentiksi	opponenteiksi
abessiivi	opponentitta	opponenteitta
instruktiivi	–	opponentein
komitatiivi	–	opponentteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	opponenti-
vahva vartalo	opponentti-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• opponentti Kielitoimiston sanakirjassa