orientointi

Suomi

Substantiivi

orientointi (5-J)

1. orientoiminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈoriˌent̪oi̯nt̪i/
• tavutus: o‧ri‧en‧toin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	orientointi	orientoinnit
genetiivi	orientoinnin	orientointien (orientointein)
partitiivi	orientointia	orientointeja
akkusatiivi	orientointi; orientoinnin	orientoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	orientoinnissa	orientoinneissa
elatiivi	orientoinnista	orientoinneista
illatiivi	orientointiin	orientointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	orientoinnilla	orientoinneilla
ablatiivi	orientoinnilta	orientoinneilta
allatiivi	orientoinnille	orientoinneille
muut sijamuodot
essiivi	orientointina	orientointeina
translatiivi	orientoinniksi	orientoinneiksi
abessiivi	orientoinnitta	orientoinneitta
instruktiivi	–	orientoinnein
komitatiivi	–	orientointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	orientoinni-
vahva vartalo	orientointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi orientoida (vartalo orientoi- ) + johdin -nti

Käännökset

1. orientoiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• orientointi Kielitoimiston sanakirjassa