orientoituminen

Suomi

Substantiivi

orientoituminen (38)

1. teonnimi verbistä orientoitua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	orientoituminen	orientoitumiset
genetiivi	orientoitumisen	orientoitumisten orientoitumisien
partitiivi	orientoitumista	orientoitumisia
akkusatiivi	orientoituminen; orientoitumisen	orientoitumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	orientoitumisessa	orientoitumisissa
elatiivi	orientoitumisesta	orientoitumisista
illatiivi	orientoitumiseen	orientoitumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	orientoitumisella	orientoitumisilla
ablatiivi	orientoitumiselta	orientoitumisilta
allatiivi	orientoitumiselle	orientoitumisille
muut sijamuodot
essiivi	orientoitumisena (orientoitumisna)	orientoitumisina
translatiivi	orientoitumiseksi	orientoitumisiksi
abessiivi	orientoitumisetta	orientoitumisitta
instruktiivi	–	orientoitumisin
komitatiivi	–	orientoitumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	orientoitumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	orientoitumis-

Etymologia

• verbi orientoitua + johdin -minen