ossi

Suomi

Substantiivi

ossi (5)

1. (arkikieltä) itäsaksalainen, Itä-Saksasta kotoisin oleva henkilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈosːi/
• tavutus: os‧si

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ossi	ossit
genetiivi	ossin	ossien (ossein)
partitiivi	ossia	osseja
akkusatiivi	ossi; ossin	ossit
sisäpaikallissijat
inessiivi	ossissa	osseissa
elatiivi	ossista	osseista
illatiivi	ossiin	osseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ossilla	osseilla
ablatiivi	ossilta	osseilta
allatiivi	ossille	osseille
muut sijamuodot
essiivi	ossina	osseina
translatiivi	ossiksi	osseiksi
abessiivi	ossitta	osseitta
instruktiivi	–	ossein
komitatiivi	–	osseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ossi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• wessi

Aiheesta muualla

• ossi Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

Substantiivi

ossi

1. monikkomuoto sanasta osso

Latina

Substantiivi

ossī

1. yksikön datiivimuoto sanasta os