osuuskunta

Katso artikkeli Osuuskunta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

osuuskunta

1. yritys joka on jäseniensä omistama siten että kullakin jäsenellä on osuuskunnan kokouksessa yksi ääni

Ääntäminen

• IPA: /ˈosuːsˌkunt̪ɑ/
• tavutus: o‧suus‧kun‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	osuuskunta	osuuskunnat
genetiivi	osuuskunnan	osuuskuntien (osuuskuntain)
partitiivi	osuuskuntaa	osuuskuntia
akkusatiivi	osuuskunta; osuuskunnan	osuuskunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	osuuskunnassa	osuuskunnissa
elatiivi	osuuskunnasta	osuuskunnista
illatiivi	osuuskuntaan	osuuskuntiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	osuuskunnalla	osuuskunnilla
ablatiivi	osuuskunnalta	osuuskunnilta
allatiivi	osuuskunnalle	osuuskunnille
muut sijamuodot
essiivi	osuuskuntana	osuuskuntina
translatiivi	osuuskunnaksi	osuuskunniksi
abessiivi	osuuskunnatta	osuuskunnitta
instruktiivi	–	osuuskunnin
komitatiivi	–	osuuskuntine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	osuuskunna-
vahva vartalo	osuuskunta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista osuus ja kunta

Käännökset

1. eräs yhtiömuoto

englanti: cooperative, co-op ruotsi: kooperation, kooperativ

saksa: Genossenschaft f.

Liittyvät sanat

asiakasomistaja, edustajisto, kibbutsi, kolhoosi, osuuskauppa, osuuskirja, osuuskunnallinen, osuusliike, osuusmaksu, osuusmeijeri, osuuspankki, osuuspääoma, osuusteurastamo, osuustodistus, osuustoiminnallinen, osuustoiminta-aate, osuustoiminta, osuustoimintajärjestö, vesiosuuskunta

Yhdyssanat

• asunto-osuuskunta
• osuuskunta-aate

Aiheesta muualla

• osuuskunta Kielitoimiston sanakirjassa
• osuuskunta Tieteen termipankissa