otsake

Suomi

Substantiivi

otsake (48-A)

1. otsikko

Ääntäminen

• IPA: /ˈot̪sɑkeˣ/
• tavutus: ot‧sa‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	otsake	otsakkeet
genetiivi	otsakkeen	otsakkeiden otsakkeitten
partitiivi	otsaketta	otsakkeita
akkusatiivi	otsake; otsakkeen	otsakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	otsakkeessa	otsakkeissa
elatiivi	otsakkeesta	otsakkeista
illatiivi	otsakkeeseen	otsakkeisiin otsakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	otsakkeella	otsakkeilla
ablatiivi	otsakkeelta	otsakkeilta
allatiivi	otsakkeelle	otsakkeille
muut sijamuodot
essiivi	otsakkeena	otsakkeina
translatiivi	otsakkeeksi	otsakkeiksi
abessiivi	otsakkeetta	otsakkeitta
instruktiivi	–	otsakkein
komitatiivi	–	otsakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	otsakkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	otsaket-

Etymologia

otsa + -ke

Liittyvät sanat

• yläotsake

Aiheesta muualla

• otsake Kielitoimiston sanakirjassa