ottelu
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
ottelu (2)
- vastustajaa vastaan käyty kamppailu, erityisesti urheilussa
- Ottelu päättyi vastustajan 4 — 1 voittoon.
Ääntäminen
- IPA: /ˈot̪ːelu/
- tavutus: ot‧te‧lu
Taivutus
Etymologia
Käännökset
1. vastustajaa vastaan käyty kamppailu, erityisesti urheilussa
Liittyvät sanat
Synonyymit
- (puhekieltä) matsi
Yhdyssanat
10-ottelu, 5-ottelu, 7-ottelu, amatööriottelu, ammattilaisottelu, avausottelu, finaaliottelu, haasteottelu, harjoitusottelu, hopeaottelu, jalkapallo-ottelu, jääkiekko-ottelu, jääpallo-ottelu, karsintaottelu, katsastusottelu, kolmiottelu, koripallo-ottelu, kotiottelu, kultaottelu, kymmenottelu, liigaottelu, loppuottelu, maailmanmestaruusottelu, maaottelu, mestaruusottelu, miekkailuottelu, nyrkkeilyottelu, näytösottelu, otteluaika, ottelupallo, ottelurangaistus, ottelutulos, painiottelu, pesäpallo-ottelu, pronssiottelu, puulaakiottelu, pöytätennisottelu, ratkaisuottelu, revanssiottelu, rugbyottelu, rästiottelu, sarjaottelu, seitsenottelu, semifinaaliottelu, seuraottelu, simultaaniottelu, sopuottelu, squash-ottelu, televisio-ottelu, tennisottelu, uusintaottelu, vesipallo-ottelu, vierasottelu, viisiottelu, välieräottelu, ystävyysottelu
Aiheesta muualla
- ottelu Kielitoimiston sanakirjassa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads