paku

Suomi

Substantiivi

paku (1)

1. (puhekieltä) pakettiauto

   Pojat tulivat kätevästi pakulla pihaan.

2. (slangia) pakistanilainen henkilö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	paku	pakut
genetiivi	pakun	pakujen
partitiivi	pakua	pakuja
akkusatiivi	paku; pakun	pakut
sisäpaikallissijat
inessiivi	pakussa	pakuissa
elatiivi	pakusta	pakuista
illatiivi	pakuun	pakuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pakulla	pakuilla
ablatiivi	pakulta	pakuilta
allatiivi	pakulle	pakuille
muut sijamuodot
essiivi	pakuna	pakuina
translatiivi	pakuksi	pakuiksi
abessiivi	pakutta	pakuitta
instruktiivi	–	pakuin
komitatiivi	–	pakuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	paku-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• paku Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

paku

1. yksikön datiivimuoto sanasta pak
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta pak