pankko

Suomi

Substantiivi

pankko

1. (historia) Ruotsin valtakunnan säätyjen pankin seteli- ja kolikkoraha erotuksena kyseisten pankkien hopearahasta ja valtiovelkakonttorin seteleistä^[1]

Etymologia

ruotsin sanasta banko < italian sanasta banco ’pankki’^[1]

Käännökset

1. Ruotsin valtakunnan säätyjen pankin seteli- ja kolikkoraha

ruotsi: banko

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

pankkoassignaatti, pankkoriksi, pankkorupla, pankkoseteli, pankkotaalari

Substantiivi

pankko (1-A)

1. tuvan uunin leveähkö reunus; uunin päällynen

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

uuninpankko

Aiheesta muualla

• pankko Kielitoimiston sanakirjassa