paroni

Katso artikkeli Paroni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

paroni (5)

1. kreiviä alhaisempi aatelisarvo; sen haltija
2. Suomessa vapaaherran puhuttelu

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑroni/
• tavutus: pa‧ro‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	paroni	paronit
genetiivi	paronin	paronien (paronein)
partitiivi	paronia	paroneja
akkusatiivi	paroni; paronin	paronit
sisäpaikallissijat
inessiivi	paronissa	paroneissa
elatiivi	paronista	paroneista
illatiivi	paroniin	paroneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	paronilla	paroneilla
ablatiivi	paronilta	paroneilta
allatiivi	paronille	paroneille
muut sijamuodot
essiivi	paronina	paroneina
translatiivi	paroniksi	paroneiksi
abessiivi	paronitta	paroneitta
instruktiivi	–	paronein
komitatiivi	–	paroneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	paroni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: paronitar

Aiheesta muualla

• paroni Kielitoimiston sanakirjassa