peitsi

Suomi

Substantiivi

peitsi (30)

1. ratsailla olevan ritarin ase, metallikärkinen 2–3 metriä pitkä työntökeihäs

Ääntäminen

• IPA: /ˈpei̯t̪si/
• tavutus: peit‧si

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	peitsi	peitset
genetiivi	peitsen	peitsien (peisten)
partitiivi	peistä	peitsiä
akkusatiivi	peitsi; peitsen	peitset
sisäpaikallissijat
inessiivi	peitsessä	peitsissä
elatiivi	peitsestä	peitsistä
illatiivi	peitseen	peitsiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	peitsellä	peitsillä
ablatiivi	peitseltä	peitsiltä
allatiivi	peitselle	peitsille
muut sijamuodot
essiivi	peitsenä	peitsinä
translatiivi	peitseksi	peitsiksi
abessiivi	peitsettä	peitsittä
instruktiivi	–	peitsin
komitatiivi	–	peitsine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	peitse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	peis-

Liittyvät sanat

• keihäs

Yhdyssanat

• peitsentaitto

Idiomit

• taittaa peistä
  1. kiistellä jostakin asiasta

Substantiivi

peitsi (5)

1. (hevosurheilu) peitsaavan hevosen askellaji; passi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	peitsi	peitsit
genetiivi	peitsin	peitsien (peitsein)
partitiivi	peitsiä	peitsejä
akkusatiivi	peitsi; peitsin	peitsit
sisäpaikallissijat
inessiivi	peitsissä	peitseissä
elatiivi	peitsistä	peitseistä
illatiivi	peitsiin	peitseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	peitsillä	peitseillä
ablatiivi	peitsiltä	peitseiltä
allatiivi	peitsille	peitseille
muut sijamuodot
essiivi	peitsinä	peitseinä
translatiivi	peitsiksi	peitseiksi
abessiivi	peitsittä	peitseittä
instruktiivi	–	peitsein
komitatiivi	–	peitseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	peitsi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi peitsata + johdin -i

Liittyvät sanat

Johdokset

• peitsaus

Aiheesta muualla

• peitsi Kielitoimiston sanakirjassa
• peitsi Tieteen termipankissa
• peitsi Suomen etymologisessa sanakirjassa