peluu

Suomi

Substantiivi

peluu (17)

1. pelaaminen

   pesäpallon peluu

   pleikkarin peluu

Ääntäminen

• IPA: /ˈpeluː/
• tavutus: pe‧luu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	peluu	peluut
genetiivi	peluun	peluiden peluitten
partitiivi	peluuta	peluita
akkusatiivi	peluu; peluun	peluut
sisäpaikallissijat
inessiivi	peluussa	peluissa
elatiivi	peluusta	peluista
illatiivi	peluuseen	peluisiin (peluihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi	peluulla	peluilla
ablatiivi	peluulta	peluilta
allatiivi	peluulle	peluille
muut sijamuodot
essiivi	peluuna	peluina
translatiivi	peluuksi	peluiksi
abessiivi	peluutta	peluitta
instruktiivi	–	peluin
komitatiivi	–	peluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	peluu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi pelata + johdin -uu

Liittyvät sanat

• peluuttaa

Yhdyssanat

• kortinpeluu

Aiheesta muualla

• peluu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1176 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa