pentagrammi

Katso artikkeli Pentagrammi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

pentagrammi (5)

1. (symbolikuvio) viisikanta, viisisakarainen tähdenmuotoinen kuvio, joka periytyy muinaisesta Babyloniasta, missä sitä lienee pidetty taikamerkkinä; myös kirkotaiteen symboli

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pentagrammi	pentagrammit
genetiivi	pentagrammin	pentagrammien (pentagrammein)
partitiivi	pentagrammia	pentagrammeja
akkusatiivi	pentagrammi; pentagrammin	pentagrammit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pentagrammissa	pentagrammeissa
elatiivi	pentagrammista	pentagrammeista
illatiivi	pentagrammiin	pentagrammeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pentagrammilla	pentagrammeilla
ablatiivi	pentagrammilta	pentagrammeilta
allatiivi	pentagrammille	pentagrammeille
muut sijamuodot
essiivi	pentagrammina	pentagrammeina
translatiivi	pentagrammiksi	pentagrammeiksi
abessiivi	pentagrammitta	pentagrammeitta
instruktiivi	–	pentagrammein
komitatiivi	–	pentagrammeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pentagrammi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. viisikanta, viisisakarainen tähdenmuotoinen kuvio, joka periytyy muinaisesta Babyloniasta, missä sitä lienee pidetty taikamerkkinä; myös kirkotaiteen symboli

albania: pentagram

englanti: pentagram

Aiheesta muualla

• pentagrammi Kielitoimiston sanakirjassa