permis

Suomi

Substantiivi

permis (39)

1. (arkikieltä) permanentti

   Pekkakin otti permiksen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpermis/
• tavutus: per‧mis

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	permis	permikset
genetiivi	permiksen	permisten permiksien
partitiivi	permistä	permiksiä
akkusatiivi	permis; permiksen	permikset
sisäpaikallissijat
inessiivi	permiksessä	permiksissä
elatiivi	permiksestä	permiksistä
illatiivi	permikseen	permiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	permiksellä	permiksillä
ablatiivi	permikseltä	permiksiltä
allatiivi	permikselle	permiksille
muut sijamuodot
essiivi	permiksenä	permiksinä
translatiivi	permikseksi	permiksiksi
abessiivi	permiksettä	permiksittä
instruktiivi	–	permiksin
komitatiivi	–	permiksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	permikse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	permis-

Aiheesta muualla

• permis Kielitoimiston sanakirjassa

Ranska

Substantiivi

permis m. (monikko permis)

1. lupa (kirjallinen, virallinen)

   permis de conduire – ajokortti

   permis de construire – rakennuslupa

Liittyvät sanat

• (sanallinen tai yleinen) permission

Aiheesta muualla

• permis Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

permis

1. indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä permettre
2. indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä permettre

Verbi

permis m., permise f. (monikko permis m., permises f.)

1. partisiipin perfekti verbistä permettre

Ääntäminen

• IPA: pɛʁ.mi

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui permis
määräinen	permisului
monikko	unor permise
määräinen	permiselor

permis n. (määräinen: permisul, monikko: permise, määräinen: permisele)

1. lupa (virallinen)

   permis de muncă työlupa

Liittyvät sanat

• autorizaţie, permisiune

Verbi

permis

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä permite