persoona
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
persoona (10)
- henkilö, erityisesti luonteenpiirteidensä ilmentymänä
- Hän on kyllä mielenkiintoinen persoona.
- (psykologia) tietoinen ja tarkoituksellisesti toimiva olento
- (kielitiede) tekijä, teonsanan persoona lauseessa
- Taivutetun verbin persoona ilmenee suomen kielessä persoonapäätteestä.
- (kielitiede) persoonamuoto, verbin taivutusluokka
- ”Sanon” on yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivin preesens verbistä ”sanoa”.
Ääntäminen
- IPA: /ˈpersoːnɑ/
- tavutus: per‧soo‧na
Taivutus
Etymologia
- svetisismi, latinan sanasta persona ’naamio, hahmo’
Käännökset
1. henkilö
|
Ks. henkilö |
Liittyvät sanat
- Psykologia
- Kielitiede
- ensimmäinen persoona
- toinen persoona
- kolmas persoona
Yhdyssanat
kulttuuripersoona, persoonamuoto, persoonapronomini, persoonapääte, persoonataivutus, sivupersoona, teatteripersoona
Johdokset
- adjektiivit: persoonallinen, persoonaton
Aiheesta muualla
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads