perukka

Suomi

Substantiivi

perukka (14-A)

1. takaosa

   Tuvan perukoilla oli vanha uuni.

   kaapin perukoille unohtunut

Ääntäminen

• IPA: /ˈperukːɑ/
• tavutus: pe‧ruk‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	perukka	perukat
genetiivi	perukan	perukoiden perukoitten perukkojen (perukkain)
partitiivi	perukkaa	perukoita perukkoja
akkusatiivi	perukka; perukan	perukat
sisäpaikallissijat
inessiivi	perukassa	perukoissa
elatiivi	perukasta	perukoista
illatiivi	perukkaan	perukkoihin perukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	perukalla	perukoilla
ablatiivi	perukalta	perukoilta
allatiivi	perukalle	perukoille
muut sijamuodot
essiivi	perukkana	perukkoina perukoina
translatiivi	perukaksi	perukoiksi
abessiivi	perukatta	perukoitta
instruktiivi	–	perukoin
komitatiivi	–	perukoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	peruka-
vahva vartalo	perukka-
konsonantti- vartalo	-

Huomautukset

Sana esiintyy usein monikossa, erityisesti monikon adessiivissa (perukoilla).

Käännökset

1. takaosa

ranska: extrémité f., fin fond m., bout m.

viro: sopp

Aiheesta muualla

• perukka Kielitoimiston sanakirjassa