perusjoukko

Suomi

Substantiivi

perusjoukko

1. (tilastotiede) populaatio, tutkimuksen kohteena oleva tapausten ja yksilöiden joukko

Ääntäminen

• IPA: /ˈperusˌjou̯kːo/
• tavutus: pe‧rus‧jouk‧ko

Etymologia

yhdyssana sanoista perus- ja joukko

Käännökset

1. tilastotieteessä

englanti: universe ruotsi: grundmängd

venäjä: репрезентативная группа; генеральная совокупность

Liittyvät sanat

• otanta
• havaintoyksikkö

Aiheesta muualla

• perusjoukko Kielitoimiston sanakirjassa