otanta

Suomi

Substantiivi

otanta (9)

1. (tilastotiede) käytettävän havaintoaineiston poimiminen perusjoukosta

Ääntäminen

• IPA: /ˈot̪ɑnt̪ɑ/, [ˈo̞t̪ɑn̪t̪ɑ]
• tavutus: o‧tan‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	otanta	otannat
genetiivi	otannan	otantojen (otantain)
partitiivi	otantaa	otantoja
akkusatiivi	otanta; otannan	otannat
sisäpaikallissijat
inessiivi	otannassa	otannoissa
elatiivi	otannasta	otannoista
illatiivi	otantaan	otantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	otannalla	otannoilla
ablatiivi	otannalta	otannoilta
allatiivi	otannalle	otannoille
muut sijamuodot
essiivi	otantana	otantoina
translatiivi	otannaksi	otannoiksi
abessiivi	otannatta	otannoitta
instruktiivi	–	otannoin
komitatiivi	–	otantoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	otanna-
vahva vartalo	otanta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi ottaa (heikko vartalo ota- ) + johdin -nta

Käännökset

1. havaintomateriaalin poimiminen perusjoukosta

englanti: sampling

italia: campionamento m.

Liittyvät sanat

• näytteenotto

Yhdyssanat

otantatutkimus

Alakäsitteet

• otos, satunnaisotanta, systemaattinen otanta, ryväsotanta

Aiheesta muualla

• otanta Kielitoimiston sanakirjassa
• otanta Tieteen termipankissa