perusluku

Suomi

Substantiivi

perusluku (1-M)

1. (matematiikka) luku, joka ilmaisee lukumäärän; kardinaaliluku

Ääntäminen

• IPA: /ˈperusˌluku/
• tavutus: pe‧rus‧lu‧ku

Etymologia

yhdyssana sanoista perus- ja luku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	perusluku	perusluvut
genetiivi	perusluvun	peruslukujen
partitiivi	peruslukua	peruslukuja
akkusatiivi	perusluku; perusluvun	perusluvut
sisäpaikallissijat
inessiivi	perusluvussa	perusluvuissa
elatiivi	perusluvusta	perusluvuista
illatiivi	peruslukuun	peruslukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	perusluvulla	perusluvuilla
ablatiivi	perusluvulta	perusluvuilta
allatiivi	perusluvulle	perusluvuille
muut sijamuodot
essiivi	peruslukuna	peruslukuina
translatiivi	perusluvuksi	perusluvuiksi
abessiivi	perusluvutta	perusluvuitta
instruktiivi	–	perusluvuin
komitatiivi	–	peruslukuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	perusluvu-
vahva vartalo	perusluku-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. luku, joka ilmaisee lukumäärän

englanti: cardinal number espanja: numeral cardinal hollanti: hoofdtelwoord

puola: liczebnik główny m. venäjä: кардинальное число viro: kardinaalarv, põhiarv

Liittyvät sanat

• järjestysluku, ordinaaliluku

Synonyymit

• kardinaaliluku

Yhdyssanat

• peruslukusana

Aiheesta muualla

• perusluku Kielitoimiston sanakirjassa
• perusluku Tieteen termipankissa