perusta

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

perusta (13)

  1. se, minkä päälle tai varaan jokin on rakennettu (myös kuvaannollisesti)
    Lukiolla on vankka perusta, joten se ei lähtenyt maanjäristyksessä tai tulvan mukana maasta irti.
  2. (marxilaisuus) yhteiskunnan alarakenne jonka muodostavat sen omistus- ja tuotantosuhteet; baasis

Ääntäminen

  • IPA: /ˈperust̪ɑ/
  • tavutus: pe‧rus‧ta

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

alkuperusta, kallioperusta

Aiheesta muualla

Substantiivi

perusta

  1. yksikön elatiivimuoto sanasta peru

Verbi

perusta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä perustaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä perustaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä perustaa
Remove ads

Latina

Verbi

perusta

  1. yksikön feminiinimuoto sanasta perustus (joka on partisiipin perfekti sanasta peruro)
  2. monikon neutrimuoto sanasta perustus (joka on partisiipin perfekti sanasta peruro)
  3. monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta perustus (joka on partisiipin perfekti sanasta peruro)

Verbi

perustā

  1. yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta perustus (joka on partisiipin perfekti sanasta peruro)

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads