perustanta

Suomi

Substantiivi

perustanta (9-J)

1. perustaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈperusˌt̪ɑnt̪ɑ/
• tavutus: pe‧rus‧tan‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	perustanta	perustannat
genetiivi	perustannan	perustantojen (perustantain)
partitiivi	perustantaa	perustantoja
akkusatiivi	perustanta; perustannan	perustannat
sisäpaikallissijat
inessiivi	perustannassa	perustannoissa
elatiivi	perustannasta	perustannoista
illatiivi	perustantaan	perustantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	perustannalla	perustannoilla
ablatiivi	perustannalta	perustannoilta
allatiivi	perustannalle	perustannoille
muut sijamuodot
essiivi	perustantana	perustantoina
translatiivi	perustannaksi	perustannoiksi
abessiivi	perustannatta	perustannoitta
instruktiivi	–	perustannoin
komitatiivi	–	perustantoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	perustanna-
vahva vartalo	perustanta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi perustaa + johdin -nta

Aiheesta muualla

• perustanta Kielitoimiston sanakirjassa