perustava

Suomi

Verbi

perustava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä perustaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	perustava	perustavat
genetiivi	perustavan	perustavien (perustavain)
partitiivi	perustavaa	perustavia
akkusatiivi	perustava; perustavan	perustavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	perustavassa	perustavissa
elatiivi	perustavasta	perustavista
illatiivi	perustavaan	perustaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	perustavalla	perustavilla
ablatiivi	perustavalta	perustavilta
allatiivi	perustavalle	perustaville
muut sijamuodot
essiivi	perustavana	perustavina
translatiivi	perustavaksi	perustaviksi
abessiivi	perustavatta	perustavitta
instruktiivi	–	perustavin
komitatiivi	–	perustavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	perustava-
vahva vartalo	perustava-
konsonantti- vartalo	-