pidennys

Suomi

Substantiivi

pidennys (39)

1. se, kun jotain pidennetään; pidennetty osuus; pidentävä osa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpidenːys/
• tavutus: pi‧den‧nys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pidennys	pidennykset
genetiivi	pidennyksen	pidennysten pidennyksien
partitiivi	pidennystä	pidennyksiä
akkusatiivi	pidennys; pidennyksen	pidennykset
sisäpaikallissijat
inessiivi	pidennyksessä	pidennyksissä
elatiivi	pidennyksestä	pidennyksistä
illatiivi	pidennykseen	pidennyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pidennyksellä	pidennyksillä
ablatiivi	pidennykseltä	pidennyksiltä
allatiivi	pidennykselle	pidennyksille
muut sijamuodot
essiivi	pidennyksenä	pidennyksinä
translatiivi	pidennykseksi	pidennyksiksi
abessiivi	pidennyksettä	pidennyksittä
instruktiivi	–	pidennyksin
komitatiivi	–	pidennyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pidennykse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	pidennys-

Etymologia

• verbi pidentää (heikko vartalo pidennä- ) + johdin -ys

Käännökset

1. se, kun jotain pidennetään; pidennetty osuus; pidentävä osa

englanti: lengthening ranska: allongement m.

ruotsi: förlängning

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: alapidennys, yläpidennys

Yhdyssanat

• alapidennys

Aiheesta muualla

• pidennys Kielitoimiston sanakirjassa