pidike

Suomi

Substantiivi

pidike (48-A)

1. jokin johon on tarkoitus kiinnittää jotain
2. jokin joka estää liikkumisen

Ääntäminen

• IPA: /ˈpidikeˣ/
• tavutus: pi‧di‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pidike	pidikkeet
genetiivi	pidikkeen	pidikkeiden pidikkeitten
partitiivi	pidikettä	pidikkeitä
akkusatiivi	pidike; pidikkeen	pidikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	pidikkeessä	pidikkeissä
elatiivi	pidikkeestä	pidikkeistä
illatiivi	pidikkeeseen	pidikkeisiin pidikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pidikkeellä	pidikkeillä
ablatiivi	pidikkeeltä	pidikkeiltä
allatiivi	pidikkeelle	pidikkeille
muut sijamuodot
essiivi	pidikkeenä	pidikkeinä
translatiivi	pidikkeeksi	pidikkeiksi
abessiivi	pidikkeettä	pidikkeittä
instruktiivi	–	pidikkein
komitatiivi	–	pidikkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pidikkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	pidiket-

Etymologia

verbi pitää (vokaalivartalo pidä- ) + johdin -(i)ke

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

lasinpidike, teränpidike

Aiheesta muualla

• pidike Kielitoimiston sanakirjassa