piirto

Suomi

Substantiivi

piirto (1-K)

1. piirrottamalla tehty tai muu naarmu
2. kynänveto
3. hevosella kapea otsasta nenänpäähän ulottuva juova

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiːrt̪o/
• tavutus: piir‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	piirto	piirrot
genetiivi	piirron	piirtojen
partitiivi	piirtoa	piirtoja
akkusatiivi	piirto; piirron	piirrot
sisäpaikallissijat
inessiivi	piirrossa	piirroissa
elatiivi	piirrosta	piirroista
illatiivi	piirtoon	piirtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	piirrolla	piirroilla
ablatiivi	piirrolta	piirroilta
allatiivi	piirrolle	piirroille
muut sijamuodot
essiivi	piirtona	piirtoina
translatiivi	piirroksi	piirroiksi
abessiivi	piirrotta	piirroitta
instruktiivi	–	piirroin
komitatiivi	–	piirtoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	piirro-
vahva vartalo	piirto-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi piirtää + johdin -o

Käännökset

1. piirrottamalla tehty tai muu naarmu

englanti: drawing

Liittyvät sanat

• laikku

Yhdyssanat

piirtoheitin, piirtokirjoitus, piirtokyky, piirtopiikki, teräväpiirto

Aiheesta muualla

• piirto Kielitoimiston sanakirjassa
• piirto Tieteen termipankissa