piisi

Suomi

Substantiivi

piisi (5)

1. alkuaan avoin kivistä ladottu rakennuksen tulisija, myöhemmin muurattu, avosuinen usein irtoluukulla varustettu liesi
2. (arkikieltä) musiikkikappale, biisi

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiːsi/
• tavutus: pii‧si

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	piisi	piisit
genetiivi	piisin	piisien (piisein)
partitiivi	piisiä	piisejä
akkusatiivi	piisi; piisin	piisit
sisäpaikallissijat
inessiivi	piisissä	piiseissä
elatiivi	piisistä	piiseistä
illatiivi	piisiin	piiseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	piisillä	piiseillä
ablatiivi	piisiltä	piiseiltä
allatiivi	piisille	piiseille
muut sijamuodot
essiivi	piisinä	piiseinä
translatiivi	piisiksi	piiseiksi
abessiivi	piisittä	piiseittä
instruktiivi	–	piisein
komitatiivi	–	piiseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	piisi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta spis

Käännökset

1. piisi

ruotsi: spis

Liittyvät sanat

• avotakka

Aiheesta muualla

• piisi Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

piisi

1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin yksikön 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pii
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin yksikön 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pii
3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin yksikön 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pii
4. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin yksikön 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pii
5. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin yksikön 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pii