piispuus

Suomi

Substantiivi

piispuus (40)

1. se, että on piispa; piispana oleminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiːspuːs/
• tavutus: piis‧puus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	piispuus	piispuudet
genetiivi	piispuuden	piispuuksien
partitiivi	piispuutta	piispuuksia
akkusatiivi	piispuus; piispuuden	piispuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	piispuudessa	piispuuksissa
elatiivi	piispuudesta	piispuuksista
illatiivi	piispuuteen	piispuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	piispuudella	piispuuksilla
ablatiivi	piispuudelta	piispuuksilta
allatiivi	piispuudelle	piispuuksille
muut sijamuodot
essiivi	piispuutena	piispuuksina
translatiivi	piispuudeksi	piispuuksiksi
abessiivi	piispuudetta	piispuuksitta
instruktiivi	–	piispuuksin
komitatiivi	–	piispuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	piispuude-
vahva vartalo	piispuute-
konsonantti- vartalo	piispuut-

Etymologia

• sanan piispa vartalosta piisp- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on piispa

englanti: bishopship

Aiheesta muualla

• piispuus Kielitoimiston sanakirjassa