pikkurilli

Suomi

Substantiivi

pikkurilli (5)

1. pikkusormi

Ääntäminen

• IPA: /ˈpikːuˌrilːi/
• tavutus: pik‧ku‧ril‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pikkurilli	pikkurillit
genetiivi	pikkurillin	pikkurillien (pikkurillein)
partitiivi	pikkurilliä	pikkurillejä
akkusatiivi	pikkurilli; pikkurillin	pikkurillit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pikkurillissä	pikkurilleissä
elatiivi	pikkurillistä	pikkurilleistä
illatiivi	pikkurilliin	pikkurilleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pikkurillillä	pikkurilleillä
ablatiivi	pikkurilliltä	pikkurilleiltä
allatiivi	pikkurillille	pikkurilleille
muut sijamuodot
essiivi	pikkurillinä	pikkurilleinä
translatiivi	pikkurilliksi	pikkurilleiksi
abessiivi	pikkurillittä	pikkurilleittä
instruktiivi	–	pikkurillein
komitatiivi	–	pikkurilleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pikkurilli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• yhdyssana sanoista pikku ja rilli  selvennä

Aiheesta muualla

• pikkurilli Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

pikkurilli (5)

1. eräistä rilleihin kuuluvista linnuista

Etymologia

• yhdyssana sanoista pikku ja rilli ’rillien suvun lintu’

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

lifunpikkurilli, yapinpikkurilli