pimppa

Suomi

Substantiivi

pimppa (9-B)

1. (lastenkieltä) ulkosynnyttimien nimitys

Ääntäminen

• IPA: /ˈpimpːɑ/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pimppa	pimpat
genetiivi	pimpan	pimppojen (pimppain)
partitiivi	pimppaa	pimppoja
akkusatiivi	pimppa; pimpan	pimpat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pimpassa	pimpoissa
elatiivi	pimpasta	pimpoista
illatiivi	pimppaan	pimppoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pimpalla	pimpoilla
ablatiivi	pimpalta	pimpoilta
allatiivi	pimpalle	pimpoille
muut sijamuodot
essiivi	pimppana	pimppoina
translatiivi	pimpaksi	pimpoiksi
abessiivi	pimpatta	pimpoitta
instruktiivi	–	pimpoin
komitatiivi	–	pimppoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pimpa-
vahva vartalo	pimppa-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• pimppaloora