pinko

Suomi

Substantiivi

pinko (1-G)

1. lukutoukka, yli-innokas opiskelija

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiŋko/
• tavutus: pin‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pinko	pingot
genetiivi	pingon	pinkojen
partitiivi	pinkoa	pinkoja
akkusatiivi	pinko; pingon	pingot
sisäpaikallissijat
inessiivi	pingossa	pingoissa
elatiivi	pingosta	pingoista
illatiivi	pinkoon	pinkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pingolla	pingoilla
ablatiivi	pingolta	pingoilta
allatiivi	pingolle	pingoille
muut sijamuodot
essiivi	pinkona	pinkoina
translatiivi	pingoksi	pingoiksi
abessiivi	pingotta	pingoitta
instruktiivi	–	pingoin
komitatiivi	–	pinkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pingo-
vahva vartalo	pinko-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• hikipinko

Englanti

Substantiivi

pinko (monikko pinkos tai pinkoes)

1. (arkikieltä, usein halventava) sosialisti joka ei ole täysi kommunisti