pinne

Suomi

Substantiivi

pinne (48-J)

1. (lääketiede) hermon puristustila
2. (kuvaannollisesti, sisäpaikallissijoissa) tukala tilanne

   olla pinteessä, joutua pinteeseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈpinːeˣ/
• tavutus: pin‧ne

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pinne	pinteet
genetiivi	pinteen	pinteiden pinteitten
partitiivi	pinnettä	pinteitä
akkusatiivi	pinne; pinteen	pinteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	pinteessä	pinteissä
elatiivi	pinteestä	pinteistä
illatiivi	pinteeseen	pinteisiin pinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pinteellä	pinteillä
ablatiivi	pinteeltä	pinteiltä
allatiivi	pinteelle	pinteille
muut sijamuodot
essiivi	pinteenä	pinteinä
translatiivi	pinteeksi	pinteiksi
abessiivi	pinteettä	pinteittä
instruktiivi	–	pintein
komitatiivi	–	pinteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pintee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	pinnet-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hermopinne

Aiheesta muualla

• pinne Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

Substantiivi

pinne yl. (2) (yks. määr. pinnen [luo], mon. epämäär. pinnar [luo], mon. määr. pinnarna [luo])

1. tikku, keppi
2. (arkikieltä) pinna, piste (kilpailussa)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (piste) poäng

Yhdyssanat

• bomullspinne, fiskpinne, minnespinne

Aiheesta muualla

• pinne Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)