pioni

Katso artikkeli Pioni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

pioni (6)

1. Paeonia-suvun kasveja
2. (fysiikka) vahvan vuorovaikutuksen välittäjähiukkanen, π-mesoni

Ääntäminen

• IPA: /ˈpioni/, [ˈpio̞ni]
• tavutus: pi‧o‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pioni	pionit
genetiivi	pionin	pionien pioneiden pioneitten
partitiivi	pionia	pioneita pioneja
akkusatiivi	pioni; pionin	pionit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pionissa	pioneissa
elatiivi	pionista	pioneista
illatiivi	pioniin	pioneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pionilla	pioneilla
ablatiivi	pionilta	pioneilta
allatiivi	pionille	pioneille
muut sijamuodot
essiivi	pionina	pioneina
translatiivi	pioniksi	pioneiksi
abessiivi	pionitta	pioneitta
instruktiivi	–	pionein
komitatiivi	–	pioneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pioni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kasvi

azeri: pion englanti: peony krimintataari: şaqayıq ruotsi: pion, (vanhentunut) pingstros

saksa: Pfingstrose f., Päonie f. turkki: şakayık uzbekki: sallagul venäjä: пион m.

2. hiukkanen

englanti: pion ranska: pion m. ruotsi: pimeson, pion

saksa: Pion n. turkki: pion, pi mezonu venäjä: пион m.

Aiheesta muualla

• pioni Kielitoimiston sanakirjassa
• pioni Tieteen termipankissa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Pioni. Kotimaisten kielten keskus