pitsa

Suomi

Substantiivi

pitsa (9)

1. suomenkielinen kirjoitusasu italialaiskantaiselle sanalle pizza

Ääntäminen

• IPA: /ˈpit̪sɑ/
• tavutus: pit‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pitsa	pitsat
genetiivi	pitsan	pitsojen (pitsain)
partitiivi	pitsaa	pitsoja
akkusatiivi	pitsa; pitsan	pitsat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pitsassa	pitsoissa
elatiivi	pitsasta	pitsoista
illatiivi	pitsaan	pitsoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pitsalla	pitsoilla
ablatiivi	pitsalta	pitsoilta
allatiivi	pitsalle	pitsoille
muut sijamuodot
essiivi	pitsana	pitsoina
translatiivi	pitsaksi	pitsoiksi
abessiivi	pitsatta	pitsoitta
instruktiivi	–	pitsoin
komitatiivi	–	pitsoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pitsa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pitsa

Ks. pizza

Liittyvät sanat

• pitseria, pannupitsa, pitsamauste, pitsapaikka, pitsaravintola, pitsataksi

Yhdyssanat

kasvispitsa, pannupitsa, pitsamauste, pitsamyymälä, pitsapaikka, pitsaravintola, pitsataksi, vegepitsa

Aiheesta muualla

• pitsa Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Pitsa. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkeli 834 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Islanti

Substantiivi

pitsa

1. pitsa, pizza

Viro

Substantiivi

pitsa

1. pizza, pitsa

Aiheesta muualla

• pitsa Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)