platta

Suomi

Substantiivi

platta (9)

1. (arkikieltä) äänilevy
2. (ilmailu) asemataso

Ääntäminen

• IPA: /ˈplɑt̪ːɑ/
• tavutus: plat‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	platta	platat
genetiivi	platan	plattojen (plattain)
partitiivi	plattaa	plattoja
akkusatiivi	platta; platan	platat
sisäpaikallissijat
inessiivi	platassa	platoissa
elatiivi	platasta	platoista
illatiivi	plattaan	plattoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	platalla	platoilla
ablatiivi	platalta	platoilta
allatiivi	platalle	platoille
muut sijamuodot
essiivi	plattana	plattoina
translatiivi	plataksi	platoiksi
abessiivi	platatta	platoitta
instruktiivi	–	platoin
komitatiivi	–	plattoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	plata-
vahva vartalo	platta-
konsonantti- vartalo	-

Ruotsi

Substantiivi

platta yl. (1) (yks. määr. plattan[luo], mon. epämäär. plattor[luo], mon. määr. plattorna[luo])

1. levy, laatta
2. (arkikieltä) äänilevy

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (äänilevy) skiva