polla

Suomi

Substantiivi

polla (10)

1. (puhekieltä) pää

   polla sekaisin

Ääntäminen

• IPA: /ˈpolːɑ/
• tavutus: pol‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	polla	pollat
genetiivi	pollan	pollien (pollain)
partitiivi	pollaa	pollia
akkusatiivi	polla; pollan	pollat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pollassa	pollissa
elatiivi	pollasta	pollista
illatiivi	pollaan	polliin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pollalla	pollilla
ablatiivi	pollalta	pollilta
allatiivi	pollalle	pollille
muut sijamuodot
essiivi	pollana	pollina
translatiivi	pollaksi	polliksi
abessiivi	pollatta	pollitta
instruktiivi	–	pollin
komitatiivi	–	polline- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	polla-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• polla Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

polla f.

1. (alatyyliä) kulli

Huomautukset

Älä sekoita sanaan pollo m., jonka merkitys on ’kana’.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• picha

Aiheesta muualla

• polla Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)