polo

Suomi

Substantiivi

polo (1)

1. (ylätyyliä) poloinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈpolo/
• tavutus: po‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	polo	polot
genetiivi	polon	polojen
partitiivi	poloa	poloja
akkusatiivi	polo; polon	polot
sisäpaikallissijat
inessiivi	polossa	poloissa
elatiivi	polosta	poloista
illatiivi	poloon	poloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pololla	poloilla
ablatiivi	pololta	poloilta
allatiivi	pololle	poloille
muut sijamuodot
essiivi	polona	poloina
translatiivi	poloksi	poloiksi
abessiivi	polotta	poloitta
instruktiivi	–	poloin
komitatiivi	–	poloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	polo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: poloinen

Aiheesta muualla

• polo Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

polo (monikko polos)

1. (urheilu) poolo, hevospoolo
2. (muoti, lyhentymä) pikeepaita (lyhytnappilistainen lyhythihainen kauluspaita pikee- t. muusta puuvillakudoksesta)

   a cotton piqué polo

Huomautukset

• Brittienglannissa suomen poolokaulus on polo neck ja pooloneule polo neck jumper, amerikanenglannissa useimmiten turtleneck. Kuitenkin a polo (shirt) on brittienglannissakin yllä määritelty paitatyyppi, jota hevospoolon pelaajat ensiksi käyttivät.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat ja sanaliitot

polo neck, polo pony, polo shirt, water polo

Espanja

Substantiivi

polo m. (monikko polos)

1. (geometria, fysiikka, elektroniikka, maantiede) napa
2. poolo

Liittyvät sanat

• polar

Ido

Substantiivi

polo

1. (geom. fys. elektr. maantiede) napa

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui polo
määräinen	poloului

polo n. (määräinen: poloul)

1. poolo
2. ~ pe apă vesipoolo