polveileminen

Suomi

Substantiivi

polveileminen (38)

1. teonnimi verbistä polveilla

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	polveileminen	polveilemiset
genetiivi	polveilemisen	polveilemisten polveilemisien
partitiivi	polveilemista	polveilemisia
akkusatiivi	polveileminen; polveilemisen	polveilemiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	polveilemisessa	polveilemisissa
elatiivi	polveilemisesta	polveilemisista
illatiivi	polveilemiseen	polveilemisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	polveilemisella	polveilemisilla
ablatiivi	polveilemiselta	polveilemisilta
allatiivi	polveilemiselle	polveilemisille
muut sijamuodot
essiivi	polveilemisena (polveilemisna)	polveilemisina
translatiivi	polveilemiseksi	polveilemisiksi
abessiivi	polveilemisetta	polveilemisitta
instruktiivi	–	polveilemisin
komitatiivi	–	polveilemisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	polveilemise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	polveilemis-

Etymologia

• verbi polveilla (vokaalivartalo polveile- ) + johdin -minen