polveutua

Suomi

Verbi

polveutua (52-F) (taivutus[luo])

1. olla jonkun jälkeläinen; olla syntyisin, peräisin jo(i)staku(i)sta, jostakin suvusta tai kansasta taikka joltakin seudulta tms.

   Polveudun eräästä aatelissuvusta.

Ääntäminen

• tavutus: pol‧veu‧tu‧a / pol‧ve‧u‧tu‧a

Etymologia

• substantiivi polvi (vartalo polve- + pääte -utua)

Käännökset

1. olla peräisin

ruotsi: härstamma, vara (född) av ngt, komma från ngt

viro: põlvnema, pärinema

Liittyvät sanat

• polvi
• periytyä

Johdokset

• substantiivit: polveutuminen

Aiheesta muualla

• polveutua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 322 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa