polyfonia

Katso artikkeli Polyfonia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

polyfonia (12)

1. moniäänisyys

Ääntäminen

• IPA: /ˈpolyˌfoniɑ/
• tavutus: po‧ly‧fo‧ni‧a

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	polyfonia	polyfoniat
genetiivi	polyfonian	polyfonioiden polyfonioitten (polyfoniain)
partitiivi	polyfoniaa	polyfonioita
akkusatiivi	polyfonia; polyfonian	polyfoniat
sisäpaikallissijat
inessiivi	polyfoniassa	polyfonioissa
elatiivi	polyfoniasta	polyfonioista
illatiivi	polyfoniaan	polyfonioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	polyfonialla	polyfonioilla
ablatiivi	polyfonialta	polyfonioilta
allatiivi	polyfonialle	polyfonioille
muut sijamuodot
essiivi	polyfoniana	polyfonioina
translatiivi	polyfoniaksi	polyfonioiksi
abessiivi	polyfoniatta	polyfonioitta
instruktiivi	–	polyfonioin
komitatiivi	–	polyfonioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	polyfonia-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. moniäänisyys

englanti: polyphony

saksa: Polyphonie f.

Aiheesta muualla

• polyfonia Kielitoimiston sanakirjassa
• polyfonia Tieteen termipankissa