potka

Katso artikkeli Potka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

potka (10)

1. lihateknologinen nimitys, jota käytetään nisäkkään polvi- ja nilkkanivelien välisestä osasta. Sen mukaan onko kyseessä etu- vai takajalka, voidaan puhua etupotkasta tai takapotkasta.

   Sian potkaa nimitetään tavallisesti kinkuksi.

   Kauppias sahasi naudan potkan sopiviksi viipaleiksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpot̪kɑ/
• tavutus: pot‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	potka	potkat
genetiivi	potkan	potkien (potkain)
partitiivi	potkaa	potkia
akkusatiivi	potka; potkan	potkat
sisäpaikallissijat
inessiivi	potkassa	potkissa
elatiivi	potkasta	potkista
illatiivi	potkaan	potkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	potkalla	potkilla
ablatiivi	potkalta	potkilta
allatiivi	potkalle	potkille
muut sijamuodot
essiivi	potkana	potkina
translatiivi	potkaksi	potkiksi
abessiivi	potkatta	potkitta
instruktiivi	–	potkin
komitatiivi	–	potkine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	potka-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. lihateknologinen nimitys, jota käytetään nisäkkään polvi- ja nilkkanivelien välisestä osasta

englanti: shank ranska: jambonneau saksa: Beinstück n.

turkki: incik viro: koot

Liittyvät sanat

• kinkku

Johdokset

• verbit: potkia

Yhdyssanat

• savupotka, viipalepotka

Aiheesta muualla

• potka Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	pȍtka	pȍtke
genetiivi	pȍtkē	pȍtkī
datiivi-lokatiivi	pȍtki	pȍtkama
akkusatiivi	pȍtku	pȍtke
vokatiivi	potko	pȍtke
instrumentaali	pȍtkōm	pȍtkama

pȍtka f. 

1. kude (kudelanka tai sitä vastaava kangassuikale)

Ääntäminen

• IPA: /'pôtka/
• tavutus: po‧tka

Aiheesta muualla

• pȍtka Hrvatski jezični portal