predikatiivi

Katso artikkeli Predikatiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

predikatiivi (5)

1. (kielitiede) predikaatintäyte, subjektina tai objektina toimivan substantiivin määre, mikä täydentää predikaattina olevaa verbiä

   Minä olen vanha.

   Särkikin on kala.

   Puuro tuli kuumaa. (harvinainen rakenne, murteissa)

   Piirakat meillä tehdään hyviä. (harvinainen rakenne, murteissa)

   Ikävää sieltä oli lähteä.

   Kuka hän on?

   Koira on leikkisä.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	predikatiivi	predikatiivit
genetiivi	predikatiivin	predikatiivien (predikatiivein)
partitiivi	predikatiivia	predikatiiveja
akkusatiivi	predikatiivi; predikatiivin	predikatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi	predikatiivissa	predikatiiveissa
elatiivi	predikatiivista	predikatiiveista
illatiivi	predikatiiviin	predikatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	predikatiivilla	predikatiiveilla
ablatiivi	predikatiivilta	predikatiiveilta
allatiivi	predikatiiville	predikatiiveille
muut sijamuodot
essiivi	predikatiivina	predikatiiveina
translatiivi	predikatiiviksi	predikatiiveiksi
abessiivi	predikatiivitta	predikatiiveitta
instruktiivi	–	predikatiivein
komitatiivi	–	predikatiiveine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	predikatiivi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. predikaatintäyte, subjektina tai objektina toimivan substantiivin määre, mikä täydentää predikaattina olevaa verbiä

englanti: predicative, complement saksa: Prädikativ n.

venäjä: предикатив

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

predikatiiviadverbiaali

Aiheesta muualla

• predikatiivi Kielitoimiston sanakirjassa
• predikatiivi Tieteen termipankissa