pressi

Suomi

Substantiivi

pressi (5)

1. (puhekieltä) lehdistö

Ääntäminen

• IPA: /ˈpresːi/
• tavutus: pres‧si

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pressi	–
genetiivi	pressin	–
partitiivi	pressiä	–
akkusatiivi	pressi; pressin	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	pressissä	–
elatiivi	pressistä	–
illatiivi	pressiin	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	pressillä	–
ablatiivi	pressiltä	–
allatiivi	pressille	–
muut sijamuodot
essiivi	pressinä	–
translatiivi	pressiksi	–
abessiivi	pressittä	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	presseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pressi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• pressikeskus, pressikortti

Aiheesta muualla

• pressi Kielitoimiston sanakirjassa

Latina

Verbi

pressī

1. aktiivin indikatiivin perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä premō
2. yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta pressus (joka on partisiipin perfekti sanasta premo)
3. yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta pressus (joka on partisiipin perfekti sanasta premo)
4. monikon maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta pressus (joka on partisiipin perfekti sanasta premo)